Valkoinen joulu:)

Höh ja kuvat meni tietenkin väärään järjestykseen. Siispä höpötän ensin hieman pienemmästä rakennuksesta. Piparitalon osat antoivatkin odottaa kokoamista aika kauan:) Eikä ulkonäkö ole ihan sitä mitä olisin toivonut, mutta ehkä se niin on että harjoitus vasta tekee mestarin. Tämä talo päätyi eilen työpaikalleni päiväkotiin tuomaan hieman Joulun tuntua niille lapsille ja aikuisille, jotka siellä joulun ajan hyörivät. Itse olen piiiiiitkästä aikaa LOMALLA!!! Ja loma on erityisen mukavaa viettää kun sain kuulla menneellä viikolla, että työt jatkuu vielä lomankin jälkeen samassa paikassa aina kesän loppu puolelle saakka. JES!


Kotona meillä pöydällä "komeilee" tänä vuonna isännän työvuoro yksikkönsä kanssa=) Talot yms. tein kaupan valmis taikinasta. Jääkaapissa odotttaa nyt leipojaa se toivottavasti parempi taikina mistä tulee pikku pipareita maistiaisiksi. Ehkä. Wallun kanssa valmisteltiin vielä illalla isännän joululahjoja. Toivottavasti ovat mieluisia. Oli viimeinen mahdollisuus tehdä ne salassa kun oli myös isännän viimeinen työvuoro ennen lomaa. Nyt ollaan siis kaikki LOMALLA!=)

Raksakin on nyt ollu pari päivää lomalla karmeen pakkasen takia ja tulee olemaan ainakin joulun välipäivät kun suuntaamme mökille. Toivottavasti ystävien kera. Mutta vihdoin on tämän hetken kuvia tarjolla.

Villat odottavat jo seinään ja kattoon pääsyä. Ennen sitä on kuitenkin sielä monta vaihetta ja porrasta edessä ennenkuin niitä voidaan laittaa. Seuraavana varmaankin taistelemme räystäslautojen kanssa.

Ihanaa Joulun aikaa kaikille!!

Hieman jo valoisampi joulukuu

Tai ainakin nyt on saatu lunta ja pikkuisen pakkasta:) Raksa hömmat tökkii, mutta tökkiköön. Ajan tasalla oleva kuva pitäisi saada tänne, mutta sitä odotellessa voisi laittaa muutaman taas joulu jutuista:)

Punaiset paneeliverhot koristelin kokeeksi valkoisilla sydämillä, jotka neulahuovutin villasta. Niistä tuli ihan passelit ja saivat luvan jäädä paikoilleen joulun ajaksi.

Piparitalo on vielä elementteinä pöydällä. Talot teen kaupan valmis taikinasta kun se on huomattavasti helpommin käsiteltävää ja pysyy uunissa huomattavasti paremmin kuosissaan kun meikäläisen oma tekoinen. Olis niin hienoa osata koristella oikein kauniisti, mutta se vaatisi varmaankin paljon enemmän harjoitusta ja parempia välineitä. Jos tämän saan viikonlopun aikana harjakorkeuteen niin se taitaa mennä ilahduttamaan tällä kertaa Jalavan päiväkodin puutarhureita:)

Joululahjoja on myös valmistunut. Ei tosin niin ripeään tahtiin kun olisin tahtonut. Mummelit ja vähän muutkin saa tänä jouluna ikkuna enkeleitä. Muita ei sovi vielä paljastaa. Osa on jo onneksi paketissa.

Kävin etsimässä joulu fiilistä viikon aikana kahdestakin paikasta ja molempiin jouduin hieman pettymään. Tiistaina oli päivähoidon joulukirkko, johon oli saapunut valtavasti perheitä mukanaan parhaimpiinsa pukeneita pikkusia. Seurakunta oli halunnut ottaa päävastuun suunnittelusta ja... Kukaan ei kuullut mitään kun herra edessä päätti olla puhumatta mikrofoniin ja laulut joita laulettiin oli virsiä, joita kukaan ei esilaulanut. Kerrassaan lapsilähtöinen tilaisuus:(
Toinen tapahtuma oli Jämin joulukylä johon itsepäisesti halusin paikalle viimein isännän vastahakoisuudesta huolimatta. Odotin tunnelmallista perhetapahtumaa, jossa olisi myynnissä kivoja joulujuttuja. Ennen kaikkea erilaisia ideoita käsillä tekemiseen. Noh, paljon oli kaikenlaista ja melkoista markkina humua. Tarjolla oli jos jonkinmoista krääsää ja joka pöydällä apajaiset. Pääosin tarjolla oli villasukkia ja leikkokakkuja. Lähdin tyhjin käsin. Että sellaista..

Synkkä Joulukuu

Pimeää ja pimeää ja hiukan lisää pimeää. Ainakaan ilma ei edes auta joulufiiliksen kehittymistä. Mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa nostele päätään. Tontilla tökkii vaihteesta. Ulkoseinät on paneloitu ja ikkunat on paikallaan, mutta siinä se sitten onkin. Tämä kovin pimeä aika tuntuu vaikuttavan siihenkin, ettei mee kun hermot silmä kourassa väsätessä. Noh eiköhän se tästä taas. Pitää vaan yrittää osata hieman höllötä ja odottaa talven taittumista. Ai niin ja onhan siellä jo villat odottamassa sitä päivää, että päästään sisähommiin.

Edelleenkin on ollut innostusta iltaisin vielä pieneen näpräämiseen. :) Lähinnä tulevaa Joulua ajatellen. Ihan pakko oli laittaa kuva viime jouluna Lidlistä ostetusta joulukaktuksesta, joka oli kesän aikana jo monta kertaa suuntaamassa roskikseen onnettoman ulkomuotonsa takia. Ehkä noin 6 uuden mahdollisuuden antamisen jälkeen se näytti tänään tältä. En siis ehkä olekaan aivan toivoton viherpeukalo hommissa:P

Iltojen näpräyksen tuloksena on syntynyt myös joulukortit vuosimallia 2009. Kerrankin ajoissa. Jospa kotiseuduille jouluksi palaavat ystävätkin ehtis ne saamaan sopivasti ennen joulun viettoon lähtöä..

Isännän toive joululahjakin valmistui menneellä viikolla. Se on toki jo paketissa. Pitäähän sen olla salaisuus. Kuvia sitten myöhemmin. Tuossa jokin aika sitten löysin hamsterista 2 euron tarjous lankaa ja kun tarjolla oli vielä lemppariväriä niin päätin tehdä siitä itelleni kaulahuivin töihin. Hyvin näkyy sopivan viime talvena syntyneisiin lapasiin:)


Palaillaan!

Hups vaan..

Ja taas meni kuukausi. Vesijohto on nyt maan uumenissa. Odottaa siellä liittämistä ja käyttöön ottamista. Pääosa ajasta kun painittu ulkovuorien parissa. Isäntä on jaksanu tehdä tarkkaa työtä vaikeeksi ittensä tehneiden paneelien kans. Ja kun ammattilaisia ei olla ja vasta opetellaan niin tahti on myös sen mukaista, mutta nyt myös sillä saralla näyttää ihan hyvältä. Tänä aamuna pakkanen huokuttelee viipymään peiton alla vielä hetken..

Jotain merkittävääkin on ehtinyt tässä aika välillä tapahtumaan. Johtotähti 1 on muuttanut toiseen kotiin. Nokian suuntaan muistaakseni kilometrejä keräämään. Snif:( Tosin aivan tyhjän päälle ei jääty sillä pihassa nököttää nyt Johtotähti 2. Elikkäs saman merkkinen menopeli, joka eroaa vanhasta iältään, väriltään ja KOOLTAAN. Kuvia uudesta johtotähdesta ei vielä olekaan kertynyt. Lisätään ensi tilassa;) Ykkösen kanssa isäntä ehti tehdä vielä kauppoja edeltävänä päivänä reissuun Kurikkaan ja Kauhajoelle mistä haettiin ikkunat ja ovet autotalliin. Seuraavaksi odotammekin, että pääsemme niitä toivottavasti ensi viikolla sovittelemaan paikalleen.

Pieni vahinkokin sattui tuossa menneenä viikkona. Tultiin molemmat alas telineiltä rytinällä ulkovuoripaneleita asentaessa. Isäntä onneksi sai jostain kiinni ja tuli jalat edellä. Meikäläinen selkä ja perse edellä lyöden matkalla päänsä tiilikasaan. Äitin maalailtua kauhukuvia kävin sitten päivystyksessäkin mistä pääsin onneksi yöksi kotiin kun täällä oli isäntä joka lupasi seurata 24h. Saldona pari lommoa pääkopassa ja viikko päänsärkyä. Mutta olen sitä mieltä että koskaan ei mitään satu jos ei mitään yritä tehdä. Virheistä oppii..

Tässä mun mielestä aika hauska näky meidän pellolla.

Iltojen rentoutuksena istun sohvalla telkun vieressä virkkuukoukku tai puikot kourassa tai jotain muuta kivaa touhuten. Oon hurahtanu kovin käsitöihin ja eritoten käsillä tekemiseen. En tiedä mistä se on nyt pöllähtänyt kun kouluaikana en saanu edes yhtä villasukista valmiiksi. Niin tuskaista se oli. Ehkä sekin on ollut yksi innostuksen herättäjä kun on joku joka arvostaa niin paljon itse tehtyä;) Tällä hetkellä kaiken muun pienen väkräämisen ohella on käynnissä yksi hieman isompi projekti. Koskaan en ole isoäidinneliöitä virkkaillu ja päätin opetella. Tein yhden puolikkaaan neliön jonka jälkeen ajatus kokonaisesta peitosta alkoi kiehtomaan. Nyt olenkin virkannu aina yhden neliön illassa tähän peittoon. Joskohan se Jouluksi valmistuisi. Wallukin tykkää käsitöistä tai ainakin keskeneräisistä töistä ja lankakeristä pään alla;)

Oi voi!

Aina vaan menee bloggaugsen väli pitemmäksi ja kynnys kirjoittaa kasvaa. Pitäis opetella tallentaan välillä niin ei mee hermot pitkän tekstin kanssa. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäinen mieleen tuleva asia on se, että pikku hiljaa allekirjoittanutkin alkaa uskomaan sen ettei muutosta ole vielä kauheen realistista haaveilla. Rakennusluvassa oli muistaakseni 5 vuotta aikaa rakennella. Jos se oliskin sitten seuraava tavoite mihin tähdätä.

Tämän vuoden puolellea ei siis enään talon pohjia aleta kaivamaan. Homman aloitus on mennyt niin pitkälle ettei uskalleta sitä enään orastavaa talvea vasten aloittaa:(. Henkilökohtaisesti se oli aika kova pettymys, joka vaati muutaman päivän tavattoman vitutuksen. Kun tämän pettymyksen sai hieman laantumaan niin sitten päätin ehtiä taannoisena perjantai-iltana salibandy treeneihin. Treenien viimeisellä minuutilla pyöräytin sitten nilkkani, josta tuloksena oli nivelsiteiden revähdys sekä varpaita että kantapäätä kohti. Tämä tiesi paljon konkkaamista, viikkoa sairaslomaa ja sivussa oloa niin tontilta kuin treeneistäkin. Ainakin melkein. Mieli ei kuitenkaan antanut periksi jäädä sohvan nurkkaan niinpä olen roikkunut tontilla enemmän tai vähemmän apuna vahvan tuen ja kipulääkkeen avulla. Ehkäpä sen ansiosta näin 3 viikkoa jälkeenpäin kävely sujuu jo suht normaalista.

Jotta ei menisi aivan synkistelyksi niin tähän väliin sopii todeta, että tontillakin ollaan edistytty. Hitaasti, mutta varmasti. Viime kirjoituksessa asennettiin kattotuoleja.

Nyt:

Kattotuolit on paikoillaan!

Räystäät tehty!

Aluskate levitetty!

Ruoteet tällätty!

Tiilet nosteltu katolle (aikas suoritus) ja levitelty paikoilleen!

Harjatiilet ja päädyt tuunailtu paikoilleen!

Tuuulensuojalevyt asennettu!

Ja koolaukset ulkovuorta varten lyöty!

Tässsä kyljessä isäntä on naapurin Matin kanssa kaivanut vesijohtoa peltoja pitkin 750 metriä. Tänään alitettiin valtaväylä Paattilammintie onnistuneesti!

Tästä on hyvä jatkaa.:)

Kattoa, kattoa.

Puinnit on hidastanu hieman meikäläisten työtahtia tontilla. Tähän mennessä on kiinnitelty kattotuoleja ja vahvistettu kattorakenteita. Ehkäpä ensi viikolla saataisiin aluskate päälle.

Koska mitään edistymiskuvaa ei ole tarjolla niin tässä hieman karvaisia kavereitamme. Oma poika Wallu ja kummiflikat Lyyli ja Tellervo;)

Jee!

Olipas mukavaa päästä päivä hommailemaan. Tuloksiakin saatiin hieman aikaiseksi. Kattotuolit nököttää nyt katolla. (Ja on toivottavasti siellä myös kun seuraavan kerran tontille kaarretaan..)

Ihan ilman ongelmia ei päästy tänäänkään. Kattotuolien koko ei olekaan ihan nappiin. Heitto on kuitenkin onneksi niin pieni, että se saadaan jossain muualla korjattua. Tärkeintä on, että ne on nyt katolla ja nosto sujui melekein ongelmitta. Seuraavan kerran päästäänkin hommiin kunnolla sitten aikaisintaan keskiviikkona...