Hups vaan..

Ja taas meni kuukausi. Vesijohto on nyt maan uumenissa. Odottaa siellä liittämistä ja käyttöön ottamista. Pääosa ajasta kun painittu ulkovuorien parissa. Isäntä on jaksanu tehdä tarkkaa työtä vaikeeksi ittensä tehneiden paneelien kans. Ja kun ammattilaisia ei olla ja vasta opetellaan niin tahti on myös sen mukaista, mutta nyt myös sillä saralla näyttää ihan hyvältä. Tänä aamuna pakkanen huokuttelee viipymään peiton alla vielä hetken..

Jotain merkittävääkin on ehtinyt tässä aika välillä tapahtumaan. Johtotähti 1 on muuttanut toiseen kotiin. Nokian suuntaan muistaakseni kilometrejä keräämään. Snif:( Tosin aivan tyhjän päälle ei jääty sillä pihassa nököttää nyt Johtotähti 2. Elikkäs saman merkkinen menopeli, joka eroaa vanhasta iältään, väriltään ja KOOLTAAN. Kuvia uudesta johtotähdesta ei vielä olekaan kertynyt. Lisätään ensi tilassa;) Ykkösen kanssa isäntä ehti tehdä vielä kauppoja edeltävänä päivänä reissuun Kurikkaan ja Kauhajoelle mistä haettiin ikkunat ja ovet autotalliin. Seuraavaksi odotammekin, että pääsemme niitä toivottavasti ensi viikolla sovittelemaan paikalleen.

Pieni vahinkokin sattui tuossa menneenä viikkona. Tultiin molemmat alas telineiltä rytinällä ulkovuoripaneleita asentaessa. Isäntä onneksi sai jostain kiinni ja tuli jalat edellä. Meikäläinen selkä ja perse edellä lyöden matkalla päänsä tiilikasaan. Äitin maalailtua kauhukuvia kävin sitten päivystyksessäkin mistä pääsin onneksi yöksi kotiin kun täällä oli isäntä joka lupasi seurata 24h. Saldona pari lommoa pääkopassa ja viikko päänsärkyä. Mutta olen sitä mieltä että koskaan ei mitään satu jos ei mitään yritä tehdä. Virheistä oppii..

Tässä mun mielestä aika hauska näky meidän pellolla.

Iltojen rentoutuksena istun sohvalla telkun vieressä virkkuukoukku tai puikot kourassa tai jotain muuta kivaa touhuten. Oon hurahtanu kovin käsitöihin ja eritoten käsillä tekemiseen. En tiedä mistä se on nyt pöllähtänyt kun kouluaikana en saanu edes yhtä villasukista valmiiksi. Niin tuskaista se oli. Ehkä sekin on ollut yksi innostuksen herättäjä kun on joku joka arvostaa niin paljon itse tehtyä;) Tällä hetkellä kaiken muun pienen väkräämisen ohella on käynnissä yksi hieman isompi projekti. Koskaan en ole isoäidinneliöitä virkkaillu ja päätin opetella. Tein yhden puolikkaaan neliön jonka jälkeen ajatus kokonaisesta peitosta alkoi kiehtomaan. Nyt olenkin virkannu aina yhden neliön illassa tähän peittoon. Joskohan se Jouluksi valmistuisi. Wallukin tykkää käsitöistä tai ainakin keskeneräisistä töistä ja lankakeristä pään alla;)