Joululahja väkerrykset

Ja näitähän ei oo voinut etukäteen paljastaa..

 Neuvolakortin kansia. Alunperin halusin Aatulle kokeilla tehä jonkun blogin innottamana, mutta sitten se homma lähtikin vähän lapasesta ja niitä syntyi sarjatyönä useampia. Kivoja kankaita kun oli jemmaantunut. Näitä sai sitten moni lähipiirin pikkunen, työkavereille kaupittelin ja vieläkin on muutama jäljellä;)

 Mummi, Keno ja Papparainen saivat jo osan lahjaa ennen joulukuun alkua. Nimittäin piparikalenterit. Pipareilla kun on tavata kadota siellä parempiin suihin jo ennen jouluaattoa niin nytpä riittivät aattoon;) Mummin gluteenittomat oli kovin haperaa tekoo niin ne pakattiin tylsästi muovikippoon..

 Kaverit sai tänä jouluna kaulaansa virkatut tuubihuivit. Osa crystalista ja osa teddystä. Oma on vielä koukuttelematta..

 Naapuriin lähti joulukukkasiksi sytykeruusuja lasimaljassa..

 Ja mummuloihin ite kuteesta virkatussa korissa.

 Mummeli toivoi itselleen puikkopussia jo kun itselleni vastaavan väkersin. Aatonaattoiltana sellainen sitten toteutui=)

Enemmänkin olisi ollut intoa ja ideoita itse tehdä, mutta aika ja energia tuntuu vaan olevan kovin rajallista..

Joulu

Joka vuosi sitä yhtä paljon odottaa. Joululla on aina paikka mun sydämessä. Ihan samoilla linjoilla ei olla isännän kanssa, joka vois varmaan kepeesti nukkua koko Joulun yli, mutta perinteissä ja jutuissa oon ehdoton=). Tänä Jouluna oltiin aattona porukalla meillä ja mikäs sen mukavampaa.

Joulu oli tänä vuonna:

Surua

"Synkistelyä" joulukäynneillä

Pientä valmistelu stressiä

Mutta kuitenkin myös =)

 

 Pakkasta

Lunta

Jäälyhtyjä

Kuusi, joka juuri mahtui sisälle

Lumiukkoa

Paljon hyvää ruokaa

Ähkyä ruoan jälkeen

Joulupukki, joka oli vallan unohtanut paketit

Naurua pukille

Loppujen lopuksi hurjasti paketteja

Lahjojen avaamisen intoa

Leikkiä uusilla leluilla

Saunaa muumilimpparin kera

Höntsäilyä uusissa pyjamissa

Vaihteeksi kirja

Pariin vapaapäivään kuului myös hetki kirjallisuudelle. Aikaa sitten tosin aloitettu. Loppua kohti kiihtynyt lukukokemus. Ahdistava, mutta varsin mielenkiintoinen. Tokihan seuraava ilta meni netissä aihetta tutkiessa ja nyt kyllä täytyy sanoa, etten yhtään tiiä mikä on totta ja mikä tarinaa..

Kuinka selvitä järkeään menettämättä kahdeksan
vuotta vankina kellarissa? Kymmenvuotiaana siepattu
itävaltalainen Natascha kertoo uskomattoman tarinansa.

Pieni taiteilija

 Liberolta tuli postia. Kaiken kattava maalausessu. Pakkohan sitä oli heti testata;)

Pizzamestari

Vaviskaa Ege miehet. Uusi pizzamestari on syntynyt;) Muutamana perjantaina pikku herra on käynyt kattomassa mallia paikallisen kebab pizzerian keittössä.  Huhuilujen perään kuuluu vaan keittiöstä: Anna pojan olla! Ja niin poika on ottanu oppia kun perjantai pizzat valmistuu. Viime viikonloppuna tehtiinki sit pizza ihan ite ja sekös vasta mukavaa puuhaa oli. Mitä nyt juustoraasteesta katosi merkittävä osa parempiin suihin ennenkuin ehti pizzan päälle=)

Tunika

Pitkään on pitänyt kokeilla myös ensimmäistä tunikaa. Kankaitakin on kerääntynyt ja itsellekin odottaa yksi ihana kangas kaavoittajaa ja ompelijaa. Ensin oli kuitenkin vuorossa hieman pienempi tunika. Serkun tytöllä oli synttärit jo hieman aiemmin syksyllä ja olin hänelle hänelle suunnitellut kohdistavani ensimmäisen kokeilun. Pari viikkoa sitten pääsimme kyläreissulle ja oli aika ryhtyä puuhiin. Pohjaksi piirsin ottobreesta kaavan, mutta kavensin ja muunsin sitä niin paljon etten viitsi tuota mallia edes mainita. Jälleen yllättävän hyvin onnistunut kokeilu. Simppeli tunika syntyi tällä kertaa pinkistä pilvikankaasta ja turkoosista resorista.

Tunika oli sopivan kokoinen ja mahtuu varmaan pidempäänkin. Uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä ja olikin pitänyt sitä kolmena seuraavana päivänä=) Hieman jäi harmittamaan helman huono tikki, jonka kaksoisneula jätti jälkeensä, mutta oli kuulemma kestänyt koossa ainakin ensimmäisen pesun=) Taas kohti uusia haasteita..

HUPPARI

Ensimmäinen ja viimenen tämän äipän ompelema huppari. Lopputulos tosin näyttää ihan hupparilta, jota ei kaiken tuskailun ja purkamisen jälkeen olis osannu kuvitella. Ensimmäiset taskut, ensimmäinen vuoritus trikoolla ja ensimmäinen vetoketju paitaan. Monta ekaa kertaa taas. Mutta joka tapauksessa päällähän se näyttää jo melkeistä hyvältä=) Materiaalina velour ja hupussa vuorina helikopteri trikoo. Yritinpä ottaa kuvaa valmiista vaatteesta, mutta assistentti ei ollut ihan samaa mieltä asettelusta;)

 

 Ja sit tietty vielä päällä=)

Sataa sataa ropisee

Ihan mieletön sadepäivä on ollu tänään ja se näkyy. Meidän piha lainehtii ja tuntuu, että kaikki pihan ympärillä. Meidän tontin läphän siis virtaa oja, joka tulee vanhasta kuivatetusta järvestä. Joskus aikoinaan tällä tontilla on toiminut mylly virtaaman voimalla. Nykyään oja on siitä pieni muisto vain. Paitsi tänään! Edes keväisin virtaama ei oo noussut lähellekään tollasiin mittoihin ja naapurin isännät muisteli molemmat, ettei oo aiemmin nähny tällästä näillämain. Moni naureskeli rakennusvaiheessa meidän kivijalan korkeutta, joka on rossipohjan takia aikas korkea. Mutta onneksi on;) Iltapäivällä näytti tältä. Saas nähdä kuinka käy yön aikana kun on luvattu lisää sadetta..

Taas uusia blogeja

Ihan pakko on kertoa, että löysin taas uusia blogeja, joita seurata. Nimittäin perhepäivähoitajien pitämät blogit! Ihan mieletöntä, että joku jaksaa vielä päivän jälkeen kirjoittaa blogia ja kuvata päivän touhuja ja jakaa vinkkejä. Varmasti mukavaa myös vanhempien seurata tätä kautta mitä lapsi hoidossa touhuilee=) Hatun nosto! Törmäsinpä tähän blogiin sattumalta syksy aihesisia askarteluvinkkejä etsiessä.. http://ipanailoa.blogspot.fi/

Kesällä pihalla kerran

Pikkumies vetelee syksyn ensimmäisen vauvauinnin jälkeisiä uniaan niin äiskä saa taas vihdoista viimein tänne jotain päivitystä. Kesällä on toki raksalla tai siis täällä kotonakin tapahtunut. Talo on maalattu siltä osin kun sen saa maalattua. Kulunut kesä ilmoineen ei ollut mikään maalarin unelma. Autotallin "yläkerta" sai lattian. Pihassa mylläsi kesäkuun aikana kaivuri ja uusi rakennuskin on noussut maisemaa koristamaan.

Tasotettua takapihaa vähän joka talon nurkalta. Kannot revittiin irti. Nostettiin isoimmat kivet syrjään ja kaivettiin pätkä salaojaa pihan perälle kun tuntui keräävään reilusti kosteutta. Hiekkaa ja multaa ajettiin aikamonta kourmaa ja tasoteltiin.

 

Pikkumiehelle tehtiin oma hiekka-alue pihan perälle, johon olis myöhemmin tarkotus erilaisia aktiviteetteja sijottaa. Äluetta reunustaa muutama iso "kiipeilykivi". Talon ympärille tehtiin pikkumurske käytävä ja terassin kohdalle hieman isompi alue, mihin olis tarkotus joskus tulevina vuosina laittaa kiveä. Minkämoista? Sitä ei vielä tiedetä;) 

Nurmikkoo ei uskallettu heinäkuun helteille istuttaa. Ai mille helteille? Niinpä ihan hyvin olis tänä vuonna pärjänny kasteluiden kanssa. Noh tällä hetkellä meidän nurmikko on hyvinki eko ja luonnomukainen. Kasvaa nimittäin puoli metristä rikkaruohoo ja heinää. Saas nähdä onko se oikein nurmikon perustaminen tämän syksyn vai ensi kevään hommia.

Ja se uusi rakennus on puuvaja. Joka olis pitänyt tälle tontille rakentaa varmaan ensimmäisenä. Tontin raivauksesta kun tuli niin paljon klapia poltettavaksi ja niitä on ollut aika mahdoton säilöä kuivana ilman kunnon suojaa. Viime talvi haeskeltiin puita ulkoo levyjen alta. Ehkäpä jo ens talvena saadaan hakea niitä suojasta. Puuvaja haluttiin sijottaa lähelle taloa, mistä olis helppo kantaa puut sisälle. Paikka löyty kodinhoitohuoneen oven välittömästä läheisyydestä, autotallin päädystä.

 

Innokas pieni raksamies on myös hääriny "apuna" ja levittäny nauloja pitkin mäkeä..

 

Kattotiilet  on vielä hakusessa. Yritin niitä käytettynä netin kautta etsiskellä, mutta tarve on kuitenkin sen verran iso, ettei kelleen oo jääny ylimääräseks noin isoo erää. Ehkäpä ne talven tullen löytävät katolle. Anturat valettiin isännän kanssa yhteistyöllä, mutta muuten on jäänyt tämäkin hänen hommiksi kun yksi pieni mies on vienyt äiskän ajan ja huomion. Anturat piti kaivaa maan sisään, mutta heti vastaan tullu kallio sen esti. Rappusia pitkin siis sisälle.

 

Seinät on vinot ja seinälautojen välissä raot. Eiköhän täältä saa puut kuivana pesään=)

Kettu Repolainen

Niin oli vaan alettava ompeluhommiin kesken kiireisen työviikon kun iski valtava inspis. Olin jo aiemmin ostanut turkoosi-valkoraidallista trikoota paita värkiksi ja mielessäni näin siinä ketun aplikoituna. Mistään en vaan löytänyt mieleistäni kettua. Oma peukalo kun on keskellä kämmentä tuon piirtämisen suhteen. Keksinkin pyytää apuja luovaakin luovemmalta työtoverilta, ystävältä, joka poikiensa kanssa innostui suunnittelemaan mitä ihanampia kettuja toteutettavaksi. Näistä ainakin ensimmäisenä pääsi toteutukseen pystyhäntä kettu. Ideanani oli, että kettu jatkuisi paidan edestä takakappaleelle ja siellähän se nyt luikkii;). Ihan pakko oli blogata likainen käytössä ollu paita. Ja vieläpä keskeneräinen kun innostuksissa jäi toisen puolen poskikarvat tikkaamattaa=)

Voi, että kun voi ihminen olla taas ilonen onnistumisestaan! Ja mikä parasta yhteistyö saa jatkoa sillä monta ihanaa ideaa odottaa paperille luonnosteltuna toteuttajaa;)

Kiviniitty

Ennen töihin paluuta käytiin vielä nautiskelemassa parista reissusta. Toisella reissulla suunnattiin iskän ja mummelin kanssa Mouhijärvelle ja siellä Kotieläinpuisto kiviniittyyn. Oltiin mietitty, että jossain "lasten jututssa" olis kiva käydä, mutta Aatu on vielä niin pieni ettei mihin kään muumi maailmaan kannata lähteä. Loppupeleissä puntariin jäi Merikarvian Koivuniemen Herra ja Mouhijärven Kiviniitty. Molemmissa aimo annos maalaiselämää ja kotieläimiä. Olin käynyt Koivuniemen Herrassa muutamaan otteeseen, joten ihan kiva oli päästä uutta katsastamaan. Lähtiessä aateltiin, että tuskimpa pikkumies vielä mitään ymmärtää tai osottaa kiinnostusta, mutta PÄINVASTOIN. Siellä töpsöteltiin pitkin maita ja mantuja eri eläimiä ja ympäristöä ihmettelemässä. Rohkesti vaan käsi aidan raosta. Oli siellä sitten possu, kani, kili tai jakkihärkä! Parasta taisi olla kun sai syöttää lampaille ja kileille heinää, pupulle porkkanaa ja silittää possua (eksyipä se sormi töpseliinkin..). Kiva päivä ja sopivasti nähtävää ja tehtävää. Isommille lapsille olis ollu trampoliinia, pomppulinnaa ja sähköautoja. Ehkä sitten parin vuoden päästä uudestaan!

Back to work

Niin se loppui kotoilut ainakin tältä erää. Kolme ensimmäistä työpäivää lusittuna. Kovin jo odotinkin töiden alkua, mutta sitten taas toisaalta ensimmäisen päivän lähestyessä tuli haikeus, jännitys ja pohdinta siitä oliskohan kumminki pitäny olla kotona. Kynnystä töihin menoon ja siellä pärjäämiseen ilman megalomaanista koti-ikävää lievensi se lähtökohta ettei pikkumies tarvinnut vielä viedä hoitoon. Lomailevat ensin elokuun iskän kanssa ja sitten alkaa arki rullamaan hoitoringin kanssa, johon kuuluu iskä ja mummut. Ei siis lainkaan hullumpaa.=) Enimmäiset päivät ja illat on sujunu niin äiskältä kun pojaltakin. Reippaasti on vilkutettu perään ja töistä tullessa töpsytelty ilosena vastaan. Iltakiukuttelutkin on ainakin toistaseksi jäänyt vähälle. Äiskä on kyllä aika totaalisesti nollannut päänsä kotona olo aikana työasioista ja onkin saanut jankata niitä oikein urakalla. Eiköhän se tästä lähde=)

Osansa haikeutta tuo myös se, että omille jutuille on entistä vähemmän aikaa. Joten ompelukset sun muut on vielä harvinaisempaa herkkua! Tässä kuitenkin muutamia jo aiemmin valmistuneita juttuja. Kaikki sellasia joille ei ole tiettyä saajaa vaan ne on tehty "jämistä". Liian pienistä paloista tai sitten kankaista jotka on jääny omasta tarpeesta yli. Pipoja, vauvatumppuja ja huiveja. No onpahan jemmassa sitten jotain mitä antaa kun osuu sopiva saaja matkan varrelle;)

Prinsessalle

Pienelle prinsessalle lähti tälläinen setti. Ensimmäinen nappilista body (omasta päästä) ja eka myssy (80-luvun lastenvaatekirjasta. Myssystä taisi tulla hieman liian kasari. Toivottavasti pysyvät kasassa..

Elokuva elämys

Piitkästä aikaa. Lupasin viedä miehen synttäreitten kunniaks leffaan ja syömään amarilloon. Johan oli vissiin edellisestä leffasta käynnistä ehtiny vierähtämään aikaa kun kahdesta lipusta sai maksaa 24e!! Hinta oli ehtiny välis nouseen 3e/lippu. Aikamoista! Kaiken lisäks tarjonta ei ollu mitään parasta, mutta kun kerran oli päätetty mennä niin sitten kans mentiin.=)  

Miehen valinta:

Lumikki ja metsästäjä

                                                                          Snow White and The Huntsman (2012)

 

 

 Lumikki herää henkiin kauniimpana ja uljaampana kuin koskaan eeppisessä fantasiaseikkailussa. Kristen Stewart (Twilight-elokuvat) on Lumikki, jonka kauneus on uhka maata otteessaan pitelevälle pahalle kuningattarelle (Oscar®-voittaja Charlize Theron). Ilkeä hallitsija lähettää metsästäjän (Chris Hemsworth, Thor 3D) surmaamaan Lumikin, mutta tämä jättääkin tytön henkiin ja opettaa hänet tarttumaan miekkaan ja lähtemään taisteluun maan kohtalon puolesta. Lumikin lumovoima ja rohkeus saavat valtaansa myös prinssin (Sam Claflin, Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä). Tämän täysin uudenlaisen Lumikki-tarinan takana ovat Liisa Ihmemaassa -elokuvan tuottaja Joe Roth ja Sam Mercer (Kuudes aisti). Elokuvan on ohjannut mainoselokuvien parissa kannuksensa kerännyt ja visuaalisesta otteestaan tunnettu Rupert Sanders. Teksti täältä.

 

Ensimmäinen ajatus oli mahdanko pysyä penkissä hereillä kahta tuntia. Fantasiat kun ei oo mun vahvinta lajia. Yllätyin kuitenkin postiviisesti. Eikä unikaan meinannut ees tupata silmään. Tarina oli jo lapsuuden sadusta tuttu ja ihan kivasti rinnastettu. Hieman kun olisi vielä luonnottomuuksia poiminut pois olisi tämä ollut varsin kelpo pätkä.

Lisää kokeiluja..

Ja ensimmäisiä kappaleita. Ihana pilvitrikoo oli hetken oottanu vaatteeksi pääsyä. Alkuparäinen idea oli siitä ommella pojulle pitkähihainen peruspaita aplikaatiolla. Ehdinkin jo huhuilemaan ompeluelämää ryhmässä vinkkiä aplikaatioksi ja paljon tuli hyviä ideoita. Kiitos niistä! Shortsi pulaa korjatakseni päätenki tehä niistä housut. Ottobren Little Houses kaavaa muokkaamalla niistä tulikin mukavat kesähousut. Peppuun päätyi lentokone, jonka väriksi pikkumies valitsi itse oranssin;)

Oon yrittänyt opetella käyttämään mekkoja ja tunikoita tylsien farkkujen ja teeppareiden rinnalla. Niinpä halusin kokeilla saanko itelleni jotain aikaseksi. Ja sainhan minä! SK:n helppo kaavan avulla mekon.=) Ja mekko onkin aikamoinen kierrätysmekko kun on tehty kirpparilta ostetusta pöytäliinasta.. Pelkäsinkin jos valmis mekkokin muistuttaa pöytäliinaa, mutta lopputulokseen ensimmäisenä kokeiluna jälleen varsin tyytyväinen=)

 

Kirja kokemus ja nukkumaanmenon takaraja

Sitä on ihminen vaan niin pöllö, että touhuaa kaikenmoista pitkin iltaa vaikka fiksumpaa olis mennä nukkumaan. Aatun myötä on ollu pakko säätää itelleen nukkumaanmenon takaraja. Ensin oli nukuttava silloin kun pikkumieskin nukkuu. Pikku hiljaa usklasi valvoo kymmeneen. Jee kymmeneen! Sitten yhteentoista ja nykyään oon antanu itelleni luvan jo kohkia kahteentoista. Kertoo myös siitä, että meillä nukutaan yöt ainakin tällä hetkellä paremmin=) Ilta on mun omaa aikaa korkeintaan saa ripustella pyykit kuivuun. Aikaa saunomiselle, ompelulle ja NETILLE. Joskus myös hiukan parisuhteelle=) Kirjat ei nyt taas pariin viikkoon oo meinannu mahtua tähän omaan aikaan, mutta jälleen tutustuin yhteen opukseen. Nimittäin:

Maijan tarina

 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana

Johanna Hurtig , Mari Leppänen

"Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin."

Järkkyä oli lukea varsinaisesta hyväksikäytöstä, mutta ehkä vielä kamalampaa oli todeta millaista elämä tälläisissä uskonnollisissa yhteisöissä monesti on. Miten eletään niin ison valheen keskellä.. Halutaan ummistaa silmät kaikelta pahalta ja muuttaa asia näin olemattomaksi. Ja mitä se saa aikaan näissä ihmisissä. Melkein alko jo ahdistaan!

Synttäripaketti

Aatun pikkuserkku on aika tasan kahta viikkoa nuorempi. Saatiin kutsu synttärikaffeille niin jotain lahjaahan oli keksittävä. Äitinsä oli aiemmin nähnyt Aatulla turkoosin pilvipaidan ja ihastui siihen. Pyysi tekemään tilauksesta. En uskaltanut luvata, kun en oman työni tulokseen vielä niin vahvasti luota. Pilvikangasta oli kuitenkin vielä jäljellä teepparin verran, joten lahjaksi uskalsin toista yrittää. Ihan hyvä tuli. Kunhan pysyisi käytössä kasassa. Kaveriksi vielä ruokalappu kokeilun ensimmäisiä versioita.=)

Jälleen uusi lukukokemus

Petja Lähde: Poika
WSOY 2012

On juhannuspäivän aamu. Janne ajaa vanhaa Turuntietä pohjoiseen vaaleanpunainen kylpytakki yllä. Takapenkillä nukkuu kolmikuinen poikavauva, hänelläkin kylpytakki yllä. Pojan äiti ei ole matkalla mukana - hänet Janne on lukinnut vessaan. Avioeroon Janne kyllä suostuisi, mutta pojastaan hän ei aio luopua mistään hinnasta. On vain pari pientä ongelmaa... kuten se, että vauva suostuu syömään vain rintaa.

Hmm.. Mitäpä tästä sanoisi.. Aika erilainen. Suomalainen. Koskettava. Lukemisen arvoinen. Jättää monta kysymystä omassa mielessä ilmoille.

1 Vuotias

Oon yksivuotias. Oppimaan innokas. Sain nimen hauskimman. Aatu.=)

- KÄVELEN! Pari viikkoa ennen synttäreitä otin ensi askeleita. Nyt mennään jo lujaa ja varmasti;) Onnistuu ulkona ja kengillä ja ihan kuinka vaan. Pääsen myös pystyyn ilman tukea.

- Olen aloittanut pottatreenit ja parit pisut saanutkin aikaseksi.

- Olen kastanut talviturkkini järveen. 

-Olen kiinnostunut koneista ja traktoreista. Pihaa kaivamassa ollut kaivuri oli mielenkiintoista seurattavaa.

-Sain synttäri lahjaksi monta autoa ja traktoria. Ajelen ja päristelen niitten kans kun isot pojat konsanaan.

. Saan yhditettya legopalikoita toisiinsa ja osaan pudotella palikoita laatikkoon äitin avustuksella.

-Olen herkkusuu ja suhtautumiseni ruokaan on ajoittain aika fanaattista.

- Ruoan kanssa olen herra malttamaton.

-Syön melkein mitä vaan. Myös hiekkaa ja multaa koura kaupalla.

-Äiti on antanut minulle tavallista maitoa jo, muttataidan kokeilla soijajuomaa jos se yhtään auttaisi kutisevaan ihottumaan.

- Nukun äiskän ja iskän välissä. Välillä ne yrittää siirtää minut omaan sänkyyn, mutta kipitän takasin tilanteeseen havahduttuani.

- Tutti on vielä ystäväni ja mieluusti kannan sitä mukanani paikasta toiseen.

- Heitän palloa Wallulle ja joskus myös jahtaan sitä, vaikka äiti kyllä aina sen kieltää.

-Osaan kiivetä tuolille ja siitä ruokapöydälle. Sieltä löytää usein jotain herkkupaloja tai ainaski päivän postin tutkittavaksi.

- Osaan kiivetä myös keittiö jakkaralle josta yletän räpsyttämään valokatkaisijoita.

Olen iloinen, reipas ja energinen. Jaksan olla liikeessä koko päivän.

- Ai niin ja nyt kesällä on äitin kans käyty kotikylän pihaperhekahvilassa. Siellä on aina ollut paljon kavereita. Saa ajella autoilla, kaivella hiekkalaatikolla ja keittää kaffetta leikkimökissä.

Vauvalahja

Perjantaina olisi suunnitelmissa päästä tuoksuttelemaan vauvan tuoksua. Meillä kun se on enään muisto vain. Viemisiksi ajattelin uskaltaa kehitellä, jotain itse tehtyä. Liandlon maatilatrikoosta valmistuikin tälläinen setti. Aika retro omaan makuun. Toivottavasti saajan mieleen. Ihka ensimmäinen body, johon on kyllä monta oppivirhettä maksettu.. Toivottavasti pysyy kasassa ensimmäisen pesunkin jälkeen!

Settiin kuuluu siis body 56cm, pipo (ei tosin mitään vauvamallia), nepparihuivi / kuolalappu ja tumput.

Muru murmelin 1v bileet

Vietettiin kahdessa osassa kahtena päivänä. Sankarilla riitti menoa ja touhua. Niin se vaan loppui vauvavuosi.