Sitä on ihminen vaan niin pöllö, että touhuaa kaikenmoista pitkin iltaa vaikka fiksumpaa olis mennä nukkumaan. Aatun myötä on ollu pakko säätää itelleen nukkumaanmenon takaraja. Ensin oli nukuttava silloin kun pikkumieskin nukkuu. Pikku hiljaa usklasi valvoo kymmeneen. Jee kymmeneen! Sitten yhteentoista ja nykyään oon antanu itelleni luvan jo kohkia kahteentoista. Kertoo myös siitä, että meillä nukutaan yöt ainakin tällä hetkellä paremmin=) Ilta on mun omaa aikaa korkeintaan saa ripustella pyykit kuivuun. Aikaa saunomiselle, ompelulle ja NETILLE. Joskus myös hiukan parisuhteelle=) Kirjat ei nyt taas pariin viikkoon oo meinannu mahtua tähän omaan aikaan, mutta jälleen tutustuin yhteen opukseen. Nimittäin:
Maijan tarina
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana
Johanna Hurtig ,
Mari Leppänen
"Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo
varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä
alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja
lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti
hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta
seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja
palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia
oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin
vaikeuksiin."
Järkkyä oli lukea varsinaisesta hyväksikäytöstä, mutta ehkä vielä kamalampaa oli todeta millaista elämä tälläisissä uskonnollisissa yhteisöissä monesti on. Miten eletään niin ison valheen keskellä.. Halutaan ummistaa silmät kaikelta pahalta ja muuttaa asia näin olemattomaksi. Ja mitä se saa aikaan näissä ihmisissä. Melkein alko jo ahdistaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti