Pikkumies vetelee syksyn ensimmäisen vauvauinnin jälkeisiä uniaan niin äiskä saa taas vihdoista viimein tänne jotain päivitystä. Kesällä on toki raksalla tai siis täällä kotonakin tapahtunut. Talo on maalattu siltä osin kun sen saa maalattua. Kulunut kesä ilmoineen ei ollut mikään maalarin unelma. Autotallin "yläkerta" sai lattian. Pihassa mylläsi kesäkuun aikana kaivuri ja uusi rakennuskin on noussut maisemaa koristamaan.
Tasotettua takapihaa vähän joka talon nurkalta. Kannot revittiin irti. Nostettiin isoimmat kivet syrjään ja kaivettiin pätkä salaojaa pihan perälle kun tuntui keräävään reilusti kosteutta. Hiekkaa ja multaa ajettiin aikamonta kourmaa ja tasoteltiin.
Pikkumiehelle tehtiin oma hiekka-alue pihan perälle, johon olis myöhemmin tarkotus erilaisia aktiviteetteja sijottaa. Äluetta reunustaa muutama iso "kiipeilykivi". Talon ympärille tehtiin pikkumurske käytävä ja terassin kohdalle hieman isompi alue, mihin olis tarkotus joskus tulevina vuosina laittaa kiveä. Minkämoista? Sitä ei vielä tiedetä;)
Nurmikkoo ei uskallettu heinäkuun helteille istuttaa. Ai mille helteille? Niinpä ihan hyvin olis tänä vuonna pärjänny kasteluiden kanssa. Noh tällä hetkellä meidän nurmikko on hyvinki eko ja luonnomukainen. Kasvaa nimittäin puoli metristä rikkaruohoo ja heinää. Saas nähdä onko se oikein nurmikon perustaminen tämän syksyn vai ensi kevään hommia.
Ja se uusi rakennus on puuvaja. Joka olis pitänyt tälle tontille rakentaa varmaan ensimmäisenä. Tontin raivauksesta kun tuli niin paljon klapia poltettavaksi ja niitä on ollut aika mahdoton säilöä kuivana ilman kunnon suojaa. Viime talvi haeskeltiin puita ulkoo levyjen alta. Ehkäpä jo ens talvena saadaan hakea niitä suojasta. Puuvaja haluttiin sijottaa lähelle taloa, mistä olis helppo kantaa puut sisälle. Paikka löyty kodinhoitohuoneen oven välittömästä läheisyydestä, autotallin päädystä.
Innokas pieni raksamies on myös hääriny "apuna" ja levittäny nauloja pitkin mäkeä..
Kattotiilet on vielä hakusessa. Yritin niitä käytettynä netin kautta etsiskellä, mutta tarve on kuitenkin sen verran iso, ettei kelleen oo jääny ylimääräseks noin isoo erää. Ehkäpä ne talven tullen löytävät katolle. Anturat valettiin isännän kanssa yhteistyöllä, mutta muuten on jäänyt tämäkin hänen hommiksi kun yksi pieni mies on vienyt äiskän ajan ja huomion. Anturat piti kaivaa maan sisään, mutta heti vastaan tullu kallio sen esti. Rappusia pitkin siis sisälle.
Seinät on vinot ja seinälautojen välissä raot. Eiköhän täältä saa puut kuivana pesään=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti