Kettu Repolainen

Niin oli vaan alettava ompeluhommiin kesken kiireisen työviikon kun iski valtava inspis. Olin jo aiemmin ostanut turkoosi-valkoraidallista trikoota paita värkiksi ja mielessäni näin siinä ketun aplikoituna. Mistään en vaan löytänyt mieleistäni kettua. Oma peukalo kun on keskellä kämmentä tuon piirtämisen suhteen. Keksinkin pyytää apuja luovaakin luovemmalta työtoverilta, ystävältä, joka poikiensa kanssa innostui suunnittelemaan mitä ihanampia kettuja toteutettavaksi. Näistä ainakin ensimmäisenä pääsi toteutukseen pystyhäntä kettu. Ideanani oli, että kettu jatkuisi paidan edestä takakappaleelle ja siellähän se nyt luikkii;). Ihan pakko oli blogata likainen käytössä ollu paita. Ja vieläpä keskeneräinen kun innostuksissa jäi toisen puolen poskikarvat tikkaamattaa=)

Voi, että kun voi ihminen olla taas ilonen onnistumisestaan! Ja mikä parasta yhteistyö saa jatkoa sillä monta ihanaa ideaa odottaa paperille luonnosteltuna toteuttajaa;)

Kiviniitty

Ennen töihin paluuta käytiin vielä nautiskelemassa parista reissusta. Toisella reissulla suunnattiin iskän ja mummelin kanssa Mouhijärvelle ja siellä Kotieläinpuisto kiviniittyyn. Oltiin mietitty, että jossain "lasten jututssa" olis kiva käydä, mutta Aatu on vielä niin pieni ettei mihin kään muumi maailmaan kannata lähteä. Loppupeleissä puntariin jäi Merikarvian Koivuniemen Herra ja Mouhijärven Kiviniitty. Molemmissa aimo annos maalaiselämää ja kotieläimiä. Olin käynyt Koivuniemen Herrassa muutamaan otteeseen, joten ihan kiva oli päästä uutta katsastamaan. Lähtiessä aateltiin, että tuskimpa pikkumies vielä mitään ymmärtää tai osottaa kiinnostusta, mutta PÄINVASTOIN. Siellä töpsöteltiin pitkin maita ja mantuja eri eläimiä ja ympäristöä ihmettelemässä. Rohkesti vaan käsi aidan raosta. Oli siellä sitten possu, kani, kili tai jakkihärkä! Parasta taisi olla kun sai syöttää lampaille ja kileille heinää, pupulle porkkanaa ja silittää possua (eksyipä se sormi töpseliinkin..). Kiva päivä ja sopivasti nähtävää ja tehtävää. Isommille lapsille olis ollu trampoliinia, pomppulinnaa ja sähköautoja. Ehkä sitten parin vuoden päästä uudestaan!

Back to work

Niin se loppui kotoilut ainakin tältä erää. Kolme ensimmäistä työpäivää lusittuna. Kovin jo odotinkin töiden alkua, mutta sitten taas toisaalta ensimmäisen päivän lähestyessä tuli haikeus, jännitys ja pohdinta siitä oliskohan kumminki pitäny olla kotona. Kynnystä töihin menoon ja siellä pärjäämiseen ilman megalomaanista koti-ikävää lievensi se lähtökohta ettei pikkumies tarvinnut vielä viedä hoitoon. Lomailevat ensin elokuun iskän kanssa ja sitten alkaa arki rullamaan hoitoringin kanssa, johon kuuluu iskä ja mummut. Ei siis lainkaan hullumpaa.=) Enimmäiset päivät ja illat on sujunu niin äiskältä kun pojaltakin. Reippaasti on vilkutettu perään ja töistä tullessa töpsytelty ilosena vastaan. Iltakiukuttelutkin on ainakin toistaseksi jäänyt vähälle. Äiskä on kyllä aika totaalisesti nollannut päänsä kotona olo aikana työasioista ja onkin saanut jankata niitä oikein urakalla. Eiköhän se tästä lähde=)

Osansa haikeutta tuo myös se, että omille jutuille on entistä vähemmän aikaa. Joten ompelukset sun muut on vielä harvinaisempaa herkkua! Tässä kuitenkin muutamia jo aiemmin valmistuneita juttuja. Kaikki sellasia joille ei ole tiettyä saajaa vaan ne on tehty "jämistä". Liian pienistä paloista tai sitten kankaista jotka on jääny omasta tarpeesta yli. Pipoja, vauvatumppuja ja huiveja. No onpahan jemmassa sitten jotain mitä antaa kun osuu sopiva saaja matkan varrelle;)

Prinsessalle

Pienelle prinsessalle lähti tälläinen setti. Ensimmäinen nappilista body (omasta päästä) ja eka myssy (80-luvun lastenvaatekirjasta. Myssystä taisi tulla hieman liian kasari. Toivottavasti pysyvät kasassa..

Elokuva elämys

Piitkästä aikaa. Lupasin viedä miehen synttäreitten kunniaks leffaan ja syömään amarilloon. Johan oli vissiin edellisestä leffasta käynnistä ehtiny vierähtämään aikaa kun kahdesta lipusta sai maksaa 24e!! Hinta oli ehtiny välis nouseen 3e/lippu. Aikamoista! Kaiken lisäks tarjonta ei ollu mitään parasta, mutta kun kerran oli päätetty mennä niin sitten kans mentiin.=)  

Miehen valinta:

Lumikki ja metsästäjä

                                                                          Snow White and The Huntsman (2012)

 

 

 Lumikki herää henkiin kauniimpana ja uljaampana kuin koskaan eeppisessä fantasiaseikkailussa. Kristen Stewart (Twilight-elokuvat) on Lumikki, jonka kauneus on uhka maata otteessaan pitelevälle pahalle kuningattarelle (Oscar®-voittaja Charlize Theron). Ilkeä hallitsija lähettää metsästäjän (Chris Hemsworth, Thor 3D) surmaamaan Lumikin, mutta tämä jättääkin tytön henkiin ja opettaa hänet tarttumaan miekkaan ja lähtemään taisteluun maan kohtalon puolesta. Lumikin lumovoima ja rohkeus saavat valtaansa myös prinssin (Sam Claflin, Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä). Tämän täysin uudenlaisen Lumikki-tarinan takana ovat Liisa Ihmemaassa -elokuvan tuottaja Joe Roth ja Sam Mercer (Kuudes aisti). Elokuvan on ohjannut mainoselokuvien parissa kannuksensa kerännyt ja visuaalisesta otteestaan tunnettu Rupert Sanders. Teksti täältä.

 

Ensimmäinen ajatus oli mahdanko pysyä penkissä hereillä kahta tuntia. Fantasiat kun ei oo mun vahvinta lajia. Yllätyin kuitenkin postiviisesti. Eikä unikaan meinannut ees tupata silmään. Tarina oli jo lapsuuden sadusta tuttu ja ihan kivasti rinnastettu. Hieman kun olisi vielä luonnottomuuksia poiminut pois olisi tämä ollut varsin kelpo pätkä.

Lisää kokeiluja..

Ja ensimmäisiä kappaleita. Ihana pilvitrikoo oli hetken oottanu vaatteeksi pääsyä. Alkuparäinen idea oli siitä ommella pojulle pitkähihainen peruspaita aplikaatiolla. Ehdinkin jo huhuilemaan ompeluelämää ryhmässä vinkkiä aplikaatioksi ja paljon tuli hyviä ideoita. Kiitos niistä! Shortsi pulaa korjatakseni päätenki tehä niistä housut. Ottobren Little Houses kaavaa muokkaamalla niistä tulikin mukavat kesähousut. Peppuun päätyi lentokone, jonka väriksi pikkumies valitsi itse oranssin;)

Oon yrittänyt opetella käyttämään mekkoja ja tunikoita tylsien farkkujen ja teeppareiden rinnalla. Niinpä halusin kokeilla saanko itelleni jotain aikaseksi. Ja sainhan minä! SK:n helppo kaavan avulla mekon.=) Ja mekko onkin aikamoinen kierrätysmekko kun on tehty kirpparilta ostetusta pöytäliinasta.. Pelkäsinkin jos valmis mekkokin muistuttaa pöytäliinaa, mutta lopputulokseen ensimmäisenä kokeiluna jälleen varsin tyytyväinen=)

 

Kirja kokemus ja nukkumaanmenon takaraja

Sitä on ihminen vaan niin pöllö, että touhuaa kaikenmoista pitkin iltaa vaikka fiksumpaa olis mennä nukkumaan. Aatun myötä on ollu pakko säätää itelleen nukkumaanmenon takaraja. Ensin oli nukuttava silloin kun pikkumieskin nukkuu. Pikku hiljaa usklasi valvoo kymmeneen. Jee kymmeneen! Sitten yhteentoista ja nykyään oon antanu itelleni luvan jo kohkia kahteentoista. Kertoo myös siitä, että meillä nukutaan yöt ainakin tällä hetkellä paremmin=) Ilta on mun omaa aikaa korkeintaan saa ripustella pyykit kuivuun. Aikaa saunomiselle, ompelulle ja NETILLE. Joskus myös hiukan parisuhteelle=) Kirjat ei nyt taas pariin viikkoon oo meinannu mahtua tähän omaan aikaan, mutta jälleen tutustuin yhteen opukseen. Nimittäin:

Maijan tarina

 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana

Johanna Hurtig , Mari Leppänen

"Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin."

Järkkyä oli lukea varsinaisesta hyväksikäytöstä, mutta ehkä vielä kamalampaa oli todeta millaista elämä tälläisissä uskonnollisissa yhteisöissä monesti on. Miten eletään niin ison valheen keskellä.. Halutaan ummistaa silmät kaikelta pahalta ja muuttaa asia näin olemattomaksi. Ja mitä se saa aikaan näissä ihmisissä. Melkein alko jo ahdistaan!