Tunika

Pitkään on pitänyt kokeilla myös ensimmäistä tunikaa. Kankaitakin on kerääntynyt ja itsellekin odottaa yksi ihana kangas kaavoittajaa ja ompelijaa. Ensin oli kuitenkin vuorossa hieman pienempi tunika. Serkun tytöllä oli synttärit jo hieman aiemmin syksyllä ja olin hänelle hänelle suunnitellut kohdistavani ensimmäisen kokeilun. Pari viikkoa sitten pääsimme kyläreissulle ja oli aika ryhtyä puuhiin. Pohjaksi piirsin ottobreesta kaavan, mutta kavensin ja muunsin sitä niin paljon etten viitsi tuota mallia edes mainita. Jälleen yllättävän hyvin onnistunut kokeilu. Simppeli tunika syntyi tällä kertaa pinkistä pilvikankaasta ja turkoosista resorista.

Tunika oli sopivan kokoinen ja mahtuu varmaan pidempäänkin. Uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä ja olikin pitänyt sitä kolmena seuraavana päivänä=) Hieman jäi harmittamaan helman huono tikki, jonka kaksoisneula jätti jälkeensä, mutta oli kuulemma kestänyt koossa ainakin ensimmäisen pesun=) Taas kohti uusia haasteita..

HUPPARI

Ensimmäinen ja viimenen tämän äipän ompelema huppari. Lopputulos tosin näyttää ihan hupparilta, jota ei kaiken tuskailun ja purkamisen jälkeen olis osannu kuvitella. Ensimmäiset taskut, ensimmäinen vuoritus trikoolla ja ensimmäinen vetoketju paitaan. Monta ekaa kertaa taas. Mutta joka tapauksessa päällähän se näyttää jo melkeistä hyvältä=) Materiaalina velour ja hupussa vuorina helikopteri trikoo. Yritinpä ottaa kuvaa valmiista vaatteesta, mutta assistentti ei ollut ihan samaa mieltä asettelusta;)

 

 Ja sit tietty vielä päällä=)

Sataa sataa ropisee

Ihan mieletön sadepäivä on ollu tänään ja se näkyy. Meidän piha lainehtii ja tuntuu, että kaikki pihan ympärillä. Meidän tontin läphän siis virtaa oja, joka tulee vanhasta kuivatetusta järvestä. Joskus aikoinaan tällä tontilla on toiminut mylly virtaaman voimalla. Nykyään oja on siitä pieni muisto vain. Paitsi tänään! Edes keväisin virtaama ei oo noussut lähellekään tollasiin mittoihin ja naapurin isännät muisteli molemmat, ettei oo aiemmin nähny tällästä näillämain. Moni naureskeli rakennusvaiheessa meidän kivijalan korkeutta, joka on rossipohjan takia aikas korkea. Mutta onneksi on;) Iltapäivällä näytti tältä. Saas nähdä kuinka käy yön aikana kun on luvattu lisää sadetta..

Taas uusia blogeja

Ihan pakko on kertoa, että löysin taas uusia blogeja, joita seurata. Nimittäin perhepäivähoitajien pitämät blogit! Ihan mieletöntä, että joku jaksaa vielä päivän jälkeen kirjoittaa blogia ja kuvata päivän touhuja ja jakaa vinkkejä. Varmasti mukavaa myös vanhempien seurata tätä kautta mitä lapsi hoidossa touhuilee=) Hatun nosto! Törmäsinpä tähän blogiin sattumalta syksy aihesisia askarteluvinkkejä etsiessä.. http://ipanailoa.blogspot.fi/

Kesällä pihalla kerran

Pikkumies vetelee syksyn ensimmäisen vauvauinnin jälkeisiä uniaan niin äiskä saa taas vihdoista viimein tänne jotain päivitystä. Kesällä on toki raksalla tai siis täällä kotonakin tapahtunut. Talo on maalattu siltä osin kun sen saa maalattua. Kulunut kesä ilmoineen ei ollut mikään maalarin unelma. Autotallin "yläkerta" sai lattian. Pihassa mylläsi kesäkuun aikana kaivuri ja uusi rakennuskin on noussut maisemaa koristamaan.

Tasotettua takapihaa vähän joka talon nurkalta. Kannot revittiin irti. Nostettiin isoimmat kivet syrjään ja kaivettiin pätkä salaojaa pihan perälle kun tuntui keräävään reilusti kosteutta. Hiekkaa ja multaa ajettiin aikamonta kourmaa ja tasoteltiin.

 

Pikkumiehelle tehtiin oma hiekka-alue pihan perälle, johon olis myöhemmin tarkotus erilaisia aktiviteetteja sijottaa. Äluetta reunustaa muutama iso "kiipeilykivi". Talon ympärille tehtiin pikkumurske käytävä ja terassin kohdalle hieman isompi alue, mihin olis tarkotus joskus tulevina vuosina laittaa kiveä. Minkämoista? Sitä ei vielä tiedetä;) 

Nurmikkoo ei uskallettu heinäkuun helteille istuttaa. Ai mille helteille? Niinpä ihan hyvin olis tänä vuonna pärjänny kasteluiden kanssa. Noh tällä hetkellä meidän nurmikko on hyvinki eko ja luonnomukainen. Kasvaa nimittäin puoli metristä rikkaruohoo ja heinää. Saas nähdä onko se oikein nurmikon perustaminen tämän syksyn vai ensi kevään hommia.

Ja se uusi rakennus on puuvaja. Joka olis pitänyt tälle tontille rakentaa varmaan ensimmäisenä. Tontin raivauksesta kun tuli niin paljon klapia poltettavaksi ja niitä on ollut aika mahdoton säilöä kuivana ilman kunnon suojaa. Viime talvi haeskeltiin puita ulkoo levyjen alta. Ehkäpä jo ens talvena saadaan hakea niitä suojasta. Puuvaja haluttiin sijottaa lähelle taloa, mistä olis helppo kantaa puut sisälle. Paikka löyty kodinhoitohuoneen oven välittömästä läheisyydestä, autotallin päädystä.

 

Innokas pieni raksamies on myös hääriny "apuna" ja levittäny nauloja pitkin mäkeä..

 

Kattotiilet  on vielä hakusessa. Yritin niitä käytettynä netin kautta etsiskellä, mutta tarve on kuitenkin sen verran iso, ettei kelleen oo jääny ylimääräseks noin isoo erää. Ehkäpä ne talven tullen löytävät katolle. Anturat valettiin isännän kanssa yhteistyöllä, mutta muuten on jäänyt tämäkin hänen hommiksi kun yksi pieni mies on vienyt äiskän ajan ja huomion. Anturat piti kaivaa maan sisään, mutta heti vastaan tullu kallio sen esti. Rappusia pitkin siis sisälle.

 

Seinät on vinot ja seinälautojen välissä raot. Eiköhän täältä saa puut kuivana pesään=)

Kettu Repolainen

Niin oli vaan alettava ompeluhommiin kesken kiireisen työviikon kun iski valtava inspis. Olin jo aiemmin ostanut turkoosi-valkoraidallista trikoota paita värkiksi ja mielessäni näin siinä ketun aplikoituna. Mistään en vaan löytänyt mieleistäni kettua. Oma peukalo kun on keskellä kämmentä tuon piirtämisen suhteen. Keksinkin pyytää apuja luovaakin luovemmalta työtoverilta, ystävältä, joka poikiensa kanssa innostui suunnittelemaan mitä ihanampia kettuja toteutettavaksi. Näistä ainakin ensimmäisenä pääsi toteutukseen pystyhäntä kettu. Ideanani oli, että kettu jatkuisi paidan edestä takakappaleelle ja siellähän se nyt luikkii;). Ihan pakko oli blogata likainen käytössä ollu paita. Ja vieläpä keskeneräinen kun innostuksissa jäi toisen puolen poskikarvat tikkaamattaa=)

Voi, että kun voi ihminen olla taas ilonen onnistumisestaan! Ja mikä parasta yhteistyö saa jatkoa sillä monta ihanaa ideaa odottaa paperille luonnosteltuna toteuttajaa;)

Kiviniitty

Ennen töihin paluuta käytiin vielä nautiskelemassa parista reissusta. Toisella reissulla suunnattiin iskän ja mummelin kanssa Mouhijärvelle ja siellä Kotieläinpuisto kiviniittyyn. Oltiin mietitty, että jossain "lasten jututssa" olis kiva käydä, mutta Aatu on vielä niin pieni ettei mihin kään muumi maailmaan kannata lähteä. Loppupeleissä puntariin jäi Merikarvian Koivuniemen Herra ja Mouhijärven Kiviniitty. Molemmissa aimo annos maalaiselämää ja kotieläimiä. Olin käynyt Koivuniemen Herrassa muutamaan otteeseen, joten ihan kiva oli päästä uutta katsastamaan. Lähtiessä aateltiin, että tuskimpa pikkumies vielä mitään ymmärtää tai osottaa kiinnostusta, mutta PÄINVASTOIN. Siellä töpsöteltiin pitkin maita ja mantuja eri eläimiä ja ympäristöä ihmettelemässä. Rohkesti vaan käsi aidan raosta. Oli siellä sitten possu, kani, kili tai jakkihärkä! Parasta taisi olla kun sai syöttää lampaille ja kileille heinää, pupulle porkkanaa ja silittää possua (eksyipä se sormi töpseliinkin..). Kiva päivä ja sopivasti nähtävää ja tehtävää. Isommille lapsille olis ollu trampoliinia, pomppulinnaa ja sähköautoja. Ehkä sitten parin vuoden päästä uudestaan!