Hups vaan..

Ja taas meni kuukausi. Vesijohto on nyt maan uumenissa. Odottaa siellä liittämistä ja käyttöön ottamista. Pääosa ajasta kun painittu ulkovuorien parissa. Isäntä on jaksanu tehdä tarkkaa työtä vaikeeksi ittensä tehneiden paneelien kans. Ja kun ammattilaisia ei olla ja vasta opetellaan niin tahti on myös sen mukaista, mutta nyt myös sillä saralla näyttää ihan hyvältä. Tänä aamuna pakkanen huokuttelee viipymään peiton alla vielä hetken..

Jotain merkittävääkin on ehtinyt tässä aika välillä tapahtumaan. Johtotähti 1 on muuttanut toiseen kotiin. Nokian suuntaan muistaakseni kilometrejä keräämään. Snif:( Tosin aivan tyhjän päälle ei jääty sillä pihassa nököttää nyt Johtotähti 2. Elikkäs saman merkkinen menopeli, joka eroaa vanhasta iältään, väriltään ja KOOLTAAN. Kuvia uudesta johtotähdesta ei vielä olekaan kertynyt. Lisätään ensi tilassa;) Ykkösen kanssa isäntä ehti tehdä vielä kauppoja edeltävänä päivänä reissuun Kurikkaan ja Kauhajoelle mistä haettiin ikkunat ja ovet autotalliin. Seuraavaksi odotammekin, että pääsemme niitä toivottavasti ensi viikolla sovittelemaan paikalleen.

Pieni vahinkokin sattui tuossa menneenä viikkona. Tultiin molemmat alas telineiltä rytinällä ulkovuoripaneleita asentaessa. Isäntä onneksi sai jostain kiinni ja tuli jalat edellä. Meikäläinen selkä ja perse edellä lyöden matkalla päänsä tiilikasaan. Äitin maalailtua kauhukuvia kävin sitten päivystyksessäkin mistä pääsin onneksi yöksi kotiin kun täällä oli isäntä joka lupasi seurata 24h. Saldona pari lommoa pääkopassa ja viikko päänsärkyä. Mutta olen sitä mieltä että koskaan ei mitään satu jos ei mitään yritä tehdä. Virheistä oppii..

Tässä mun mielestä aika hauska näky meidän pellolla.

Iltojen rentoutuksena istun sohvalla telkun vieressä virkkuukoukku tai puikot kourassa tai jotain muuta kivaa touhuten. Oon hurahtanu kovin käsitöihin ja eritoten käsillä tekemiseen. En tiedä mistä se on nyt pöllähtänyt kun kouluaikana en saanu edes yhtä villasukista valmiiksi. Niin tuskaista se oli. Ehkä sekin on ollut yksi innostuksen herättäjä kun on joku joka arvostaa niin paljon itse tehtyä;) Tällä hetkellä kaiken muun pienen väkräämisen ohella on käynnissä yksi hieman isompi projekti. Koskaan en ole isoäidinneliöitä virkkaillu ja päätin opetella. Tein yhden puolikkaaan neliön jonka jälkeen ajatus kokonaisesta peitosta alkoi kiehtomaan. Nyt olenkin virkannu aina yhden neliön illassa tähän peittoon. Joskohan se Jouluksi valmistuisi. Wallukin tykkää käsitöistä tai ainakin keskeneräisistä töistä ja lankakeristä pään alla;)

Oi voi!

Aina vaan menee bloggaugsen väli pitemmäksi ja kynnys kirjoittaa kasvaa. Pitäis opetella tallentaan välillä niin ei mee hermot pitkän tekstin kanssa. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäinen mieleen tuleva asia on se, että pikku hiljaa allekirjoittanutkin alkaa uskomaan sen ettei muutosta ole vielä kauheen realistista haaveilla. Rakennusluvassa oli muistaakseni 5 vuotta aikaa rakennella. Jos se oliskin sitten seuraava tavoite mihin tähdätä.

Tämän vuoden puolellea ei siis enään talon pohjia aleta kaivamaan. Homman aloitus on mennyt niin pitkälle ettei uskalleta sitä enään orastavaa talvea vasten aloittaa:(. Henkilökohtaisesti se oli aika kova pettymys, joka vaati muutaman päivän tavattoman vitutuksen. Kun tämän pettymyksen sai hieman laantumaan niin sitten päätin ehtiä taannoisena perjantai-iltana salibandy treeneihin. Treenien viimeisellä minuutilla pyöräytin sitten nilkkani, josta tuloksena oli nivelsiteiden revähdys sekä varpaita että kantapäätä kohti. Tämä tiesi paljon konkkaamista, viikkoa sairaslomaa ja sivussa oloa niin tontilta kuin treeneistäkin. Ainakin melkein. Mieli ei kuitenkaan antanut periksi jäädä sohvan nurkkaan niinpä olen roikkunut tontilla enemmän tai vähemmän apuna vahvan tuen ja kipulääkkeen avulla. Ehkäpä sen ansiosta näin 3 viikkoa jälkeenpäin kävely sujuu jo suht normaalista.

Jotta ei menisi aivan synkistelyksi niin tähän väliin sopii todeta, että tontillakin ollaan edistytty. Hitaasti, mutta varmasti. Viime kirjoituksessa asennettiin kattotuoleja.

Nyt:

Kattotuolit on paikoillaan!

Räystäät tehty!

Aluskate levitetty!

Ruoteet tällätty!

Tiilet nosteltu katolle (aikas suoritus) ja levitelty paikoilleen!

Harjatiilet ja päädyt tuunailtu paikoilleen!

Tuuulensuojalevyt asennettu!

Ja koolaukset ulkovuorta varten lyöty!

Tässsä kyljessä isäntä on naapurin Matin kanssa kaivanut vesijohtoa peltoja pitkin 750 metriä. Tänään alitettiin valtaväylä Paattilammintie onnistuneesti!

Tästä on hyvä jatkaa.:)

Kattoa, kattoa.

Puinnit on hidastanu hieman meikäläisten työtahtia tontilla. Tähän mennessä on kiinnitelty kattotuoleja ja vahvistettu kattorakenteita. Ehkäpä ensi viikolla saataisiin aluskate päälle.

Koska mitään edistymiskuvaa ei ole tarjolla niin tässä hieman karvaisia kavereitamme. Oma poika Wallu ja kummiflikat Lyyli ja Tellervo;)

Jee!

Olipas mukavaa päästä päivä hommailemaan. Tuloksiakin saatiin hieman aikaiseksi. Kattotuolit nököttää nyt katolla. (Ja on toivottavasti siellä myös kun seuraavan kerran tontille kaarretaan..)

Ihan ilman ongelmia ei päästy tänäänkään. Kattotuolien koko ei olekaan ihan nappiin. Heitto on kuitenkin onneksi niin pieni, että se saadaan jossain muualla korjattua. Tärkeintä on, että ne on nyt katolla ja nosto sujui melekein ongelmitta. Seuraavan kerran päästäänkin hommiin kunnolla sitten aikaisintaan keskiviikkona...

Josko taas kohta päästäis hiukan etiäpäin

Tontilla näyttää edelleen samalta. Jotain pientä edistystä on saatu silti aikaiseksi. Siellä odottaa kasalautoja ja kattotuolit paikalleen asentamista. Ulkovuoripaneelit on tapulissa käsiteltynä ja maalattuna. Huomenissa niiden pitäisi saada vielä seuraa kattotiilistä, joten värkkejä alkaa taas olemaan. Avainlenkkimme on kuitenkin tällä hetkellä puintihommissa, joten ei auta muu kuin ootella.

Jotain suurta on myös tapahtunut! Vihdoin ja viimein kanto ja risukasat on hävinny tonttimaisemasta. Halleluja! Ihan pikkuiset kasat niitä vaan olikin;)

Harppaus eteenpäin

Jee! Taas on päästy harppaus eteenpäin. Muotit sai täytettä tiistaina. Ja, jotta homma ei olisi ollut vieläkään tarpeeksi yksinkertainen... Valumuotit antoi jostain ihmeen syystä periksi sen verran, että kaavailtu määrä betonia ei riittänytkään, vaikka määrä oli laskettu hieman yläkanttiin. Onneksi auton kyytissä oli justiinsa sen varren että kaikki tarpeellinen saatiin kerrasta valettua. Betonin annettiin kuivahtaa vuorokauden aikaa. Keskiviikkona ja torstaina olikin sitten vuorossa muuraustalkoot. Ja, jotta tämäkään ei olisi ollut päivän selvä juttu... Tuli ongelmia säköpuolen kanssa. Kun piti saada betonimylly käyntiin huomattiin, että uuden sähköjohdon (liittymän) kytkennässä oli hieman vajavaisuuksia. Ei muutakuin Vatajankosken miehiä odottelemaan. Miehet hoiti hommansa parissa tunnissa ja hommia jatkettiin. Seuraavaksi kapuloita laittoi rattaisiin itte mylly! Jälleen ongelmia sähköpuolen ongelmia. Muutaman puhelun jälkeen saatiin paikalla naapuriapua ja hommaa päästiin tällä kertaa ihan oikeasti jatkamaan. Niin ja kuvassa on paikalla paloauto, koska veden saanti tontillekaan ei ollut ihan kerrasta poikki juttu vaan tuhrattiinpa muutama tunti ja kilometri senkin asian kanssa. Tälläin saatiin paikalla loppuviimeks tarpeeks iso tankillinen puhasta vettä;)

Ilma oli melko lämmin ja se oli laittanu meikäläisen inhotuksen aiheetkin taas liikkeelle!!!! Tämä kaveri luikerteli juuri valetun anturan kyljessä. Kohdasta mistä oli just ravattu useemman kerran Jeren kans harkkopino sylis. Ei voinu olla mikään kovin säikky kaveri.

Muuraushommien jälkeen päästiin vetämään sadevsei ja salaoja putkistoja. Työmaata seuranneen kommentin mukaan pitäs olla viimisen päälle tehty ny;) Ojien peiton jälkeen patolevyä kivijalan juureen ja rytoxeja levittelemään. Kerrankin joku asia luisti. Styrox-levyt oli useimmiten just sopivan kokosia tässä isossa palapelissä:) Seuraavaksi vuorossa olikin täyttö hommia. Tutti toi kuormia erilaisia kuormia hiekkaa ja kivijalka sai sisäänsä lattia täytettä, joka täryllä puskettiin piukkaan.

Tämän viikon aikana onkin sitten etsiskelty puutavaraa ja pystytetty runkotolppia. Nyt alkaa jo näyttämäänkin siltä, että jotain on saatu aikaiseksi.

Tällä hetkellä näyttää tältä. Nyt sitten vain odotellaan kattotuolien saapumista ja puutavaran saamista. Kattotuolit luvattiin tulevalle viikolle. Niin sopii toivoa. Myös ulkovuori paneelit pitäis saapua viikon aikana tontille. Huomenna puretaan ja rakennetaan telineitä..

Muotit odottaa täytettä.

Hommat on ottanu iloksemme jälleen harppauksen eteenpäin. Päivän aikana miehet urakoitsi tontilla. Siellä odottaa nyt valmiit laudotukset ja raudotukset huomista betonikuormaa. Kaivurimies kävi vähän laittamassa täyttö hiekkaa ja nostamassa harkot rinkiin. Siitä on hyvä jatkaa.
Seuraavaksi tarviikin miettiä millä saataisiin tontille harkkojen muurausta varten laastiaineksia. Seos odottaa Alpilla hakua 1000kg säkeissä ja vettäkin siihen hommaan tontille tarvittaisiin useampi tuhat litraa. Mutta eiköhän ne oo jotenkin järjestettävissä. Aamulla isäntä kävi myös selvittämässä vaihtoehtoa, että otettaisiin kattotuolit valmiina. Paikallinen firma Hietakulma Oy teki suunnitelmat ja tarjouksen. Enää pitäisi vaan tehdä päätös.

Paljon muutakin on tässä päivitysten välissä tapahtunut. Ensinnäkin kesän tähän mennessä kovin ukonilma hajotti meidän tietsikan. Siinä yksi syy kirjotusten verkkaiseen tahtiin. Tasan viikko sitten maanantaina pidettiin kaupungintalolla aloituskokous. Paikalla oli meikäläisten lisäksi pääsuunnittelija, vastaava, apuvastaava ja kaupungin puolesta rakennustarkastaja. Kokouksessa käytiin läpi vahvistuneet eri työalojen vastaavat, hiukan piirrustuksia ja tulevien rakennuspaikalla tehtävien tarkastuksien ajankohtia. Alotuspäiväksi määriteltiin viime viikon keskiviikko. Meillä on siis virallinen lupa laittaa hommat käyntiin.

Toinen juttu vois olla vaikka putkihommien urakoitsija. Tarjouksia odoteltiin ja odoteltiin ja kuuluteltiin peräänkin ja taas odoteltiin. Oltiin juuri hyväksymässä ainut siihen mennessä tullut tarjous kun yllättävältä taholta tuli puhelinsoitto. Soittaja oli kuullu "kylillä huhuttavan", että oltais rakentamassa omaa tupaa. Niinpä hän päätti varmistaa, että sais tehdä tarjouksen putkihommista. Tarjous oli ratkaisevan verran pienempi. Niinpä putkihommia hoitaa yläaste ajoilta tuttu Heinäahon Joni, joka nykyään tekee hommia omiin nimiin. Myös putkihommien vastaava löytyi tätä kautta. Joni laittoi tuulemaan ja jo parin päivän päästä tontilla oli tarvittavat värkit salaoja ja sadevesi hommia varten. Niitä olisikin tarkoitus ominpäin sitten asennella. Saas nähdä kuinka se sujuu;)