Ilman tuttia

Päivisin meillä on oltu ilman tuttia jo ties kuinka kauan. Nukahtamisessa tutti on ollut vielä mukana. Nukkumaan onkin menty melkeistä jopa ilosta kiljahdelleen. Heipat ja pusut iskälle, tutti suuhun ja taju pois. Näistä illoista äiti ehti nauttimaan puolisen vuotta, valvotun vuoden jälkeen. Päikkärit on nukuttu pitkään sisällä. Siitä lähtien kun äiskä meni töihin. Nyt menneenä keskiviikkona iskän toivomuksesta tai pikemminkin päätöksestä tutti on jätetty vallan pois. Illat ja yöt on mennyt toistaiseksi kohtuullisen hyvin, mutta ne päikkärit! Ekat päikkärit äitin kanssa ilman tuttia. 1h 45min itkua, raivoa ja lopulta kiinni pitämistä. Tämän jälkeen reilu puol tuntia unta ja pakko herätys,  kun äitin oli lähdettävä jokseenkin takki tyhjänä iltavuoroon. Eilen iskän kertoman mukaan 30min alkusoittoa ja lyhyet päikkärit päälle. Tänään 2h 40min äitin kanssa itkua, raivoa, huuto, väkisin väännettyä kakkaa x2 ja lopulta kiinni pitämistä. Unta toistaiseksi reilu tunti ja kohta koittaa kyllä herätys kun ilta tulee vastaan. Eipä voi kun toivoa, että huomenna on on välipäivä/väsypäivä ja nukahtaminen kävisi pikkuisen helpommin. Ja tottakai sitä, että illat jatkuisi samaan malliin, ettei äiskä ole maanantaina jonkun rekan nokassa kun lähtee aamuvuoron jälkeen piipahtamaan Turussa. Ehkäpä tämä on taas niitä juttuja mitkä tuntuu isommalta tässä hetkessä kun oikeesti ovatkaan... Toivottavasti työ tuottaa hedelmää=)