Mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua..

Paljon!! Kerrankin:) Paljon hyvää, mutta ei ilman pahaa. Aloitetaan ikävyyksistä.. Nimittäin pitkäkyntiset, varkaat, kusipäät, vorot, ääliöt, mulkut (+107 muuta nimitystä) palasivat aikalailla tasan kuukauden päästä ensimmäisestä keikastaan. Aivan yhtä tuottoisaa keikkaa, eivät tehneet kun viime kerralla, mutta tappio on meille yhtä iso kun edellisellä kerralla. Yhtä iso vakuutuksen oma vastuu tappioksi ja mielipahaa ehkäpä vielä moninkerroin ensimmäiseen kertaan verrattunu. Tämän homman myötä pohdittiin myös sitä voiko tämä blogi olla osasyyllinen tapahtuneisiin, mutta kaiken uhalla olen päättänyt jatkaa tarinointi ja antaa vielä muille kuin salasanan taakse pääseville mahdollisuuden lukea ja kommentoida höpötyksiäni. Jos taas meidän työkalujen hiomaja ja tarvitsija tätä luet niin voisit pikku hiljaa jo jättää tämän työmaan rauhaan. Ihan tarpeeksi on vastuksia ja ongelmia ilman teitäkin. Hintaakin tulee tälle projektille jo tarpeeksi ilman, että joka kuukausi saa lähteä uusia työkaluja hankkimaan. Ei se vakuutusyhtiö viitsi meitä kovin pitkään pitää tätä menoa asiakkaanaan. Toivottavasti nämä ikävyydet jaa tähän, eikä tarvitse todeta jälleen vanhan sanonnan paikkaansa pitävyyttä. "Ei kahta ilman kolmatta".

No joo, mutta sitten siihen missä tontilla tai siis nykyisemmin raksalla mennään. Oltiin siinä uskossa jutustelujen perusteella, että odotamme päämestarin peltohommat pullkkaan tältä keväältä ennen kuin edes haaveillaan talon pohjien työstämisen alottamisesta. No, sitten alkoin kuukausi takaperin jo aikamoinen painostus siitä miksei jo tapahdu. Monesta suunnasta kyseltiin miksei kaivuri hääri jo tontilla. Monen ristikkäisen puhelun ja sopimisen jälkeen (ja nämä kaikki tapahtui muutaman tunnin aikana) päädyttiin siihen, että kaivurifirma vaihtuu alkuperäiseen Tuttiin ja, että hommat aloitetaan mahdollisimman pian. Sovittiin, että itse tekijät käy paikalla toteamassa koska on tarpeeksi kuivaa. No kevät on ollu meille ainakin toistaiseksi suosiollinen ja päästiinkin aloittamaan jo seuraavana maanantaina. (siispä aika tasan kaksi viikkoa sitten) Eipä olisi voinut vielä pari kuukautta sitten uskoa millaisella vauhdilla ne valtavat lumikinokset katoaa..

Kaivuri hääri tontilla aikalailla tasan viikon ajan. Tontilta on sinä aikana viety kertoman mukaan 30 kuormaa maata tai siis pääosassa kiviä. Osa vietiin murskaukseen ja osa siirrettiin tontilla toiseen paikkaan. Kuorma määrä kuulostaa silti huimalta, että laskua odotellessa.. Viime vuonna tähän aikaan teetettiin maaperätutkimus, koska huhujen mukaan maaperä saattoi olla kovin pehmeää. Tulosten mukaan maaperä piti olla varsin käyttökelpoista moreenia, mutta todellisuus olikin sitten kallioo. Suurinta osaa talonpohjasta valtasi kallio. Ei auttanut muu kuin kutsua paikalle kallion poraajat ja kasa dynamiittia. Vuoden omaa koloaan odottanutta "paskapönttöäkään" ei saatu nousevan kallion takia sinne minne piti vaan se nököttää nyt varsin lähellä talon kulmaa. Joku jo ehti pelottelemaan, että mahtaa haista sisälle saakka. Toivottavasti ei!!


Seuraavana olikin sitten vuodossa pedin teko. Salaojat asennettiiin itse ja kangasta asennettiin varotoimenpiteenä niille alueille missä kallio ei ollut vastassa. Salaojien kaadot ja kaikenmaailman hienot uudet systeemit tuottivat hieman päänvaivaa, mutta siirrettiin se vaiva vaivaamaan siinä vaiheessa kun asennetaan sadevesiputkia. Testatusti salaojat ainakin toimii!
Näistä voin toki myöhemmin tarkemmin selostaa jos se jotakuta kiinnostaa.

Ojien ja kankaitten jälkeen tärytettiin peti piukkaan. Piukkaan tärytettyyn hiekkaan piti vielä kaivaa vesiputki kohti kodinhoito huonetta. Syvemmällä sitä ei pystytty perille viemään vastaantulevan kallion takia.

Tästä alkoikin sitten valumuottien rakentelu. Siivuja meni yllättävä paljon. Kierrätys siivut ei piisunnu alkuunkaan vaikka kuinka isäntä teki niitä lisää niin, että varmasti riittää, loppui ne silti kesken. Seinämiä tukemaan tarvittiin kuormallinen hiekkaa. Kuorma-autokuski kuvasi osuvasti meidän rakennelmien ulkomuotoo: " Mitä ihmettä! Mä luulin, että tästä piti tulla talo eikä mikään h******n labyrintti.":) Labyrinttimainen muoto johtuu siitä, että taloon tulee niin sanottu rossipohja. Eli lattia rakennetaan tukien varaan niin, että sen alle jää tyhjää tilaa. Anturat pitään siis valaa ulkoseinien lisäksi vielä keskelle tukia varten. Lisäksi piti valaa pohjat tulisijoille ja antura ja pylväät terasseja varten.

Hetken jo vaikutti siltä, että tulee oikein kunnon hoppu ennen valua, joka oli tilattu lauantaiksi eli täksi päiväksi. Isännän piti olla töissä edellinen vuorokausi ja olikin. Ainakin melkein:) Kiitokset vain tuuraajalle. Lauantai aamua kohti vauhti vain kiihtyi ja perjantai-iltana otettiin jo muutamia juoksuaskelleitakin. Henkilökohtaisesti oli kyllä fysiikka aikalailla koetuksella kun kolmen illan ajan kärräsin ja kannoin tukihiekkoja miesten raudoittaessa. Vielä lauantai aamuna viimeisteltiin raudoituksia (joista voin myös halutessa laittaa enemmän juttua myöhemmin) kunnes huomattiin, että viemäri putki pitää vielä viedä anturan ali ennen valua. No ei auttanut muu kuin meikäläisen tarttua taas jo lapion varteen. Ei muuten ollut enään oksennus kaukanu. Sen verran otti koville, mutta sain kun sainkin kaivuttua kovaksi tärytettyyn maahan tarpeeksi ison ojan anturan ali. Samassa huomattiin, että tarvitaan viemäriputkelle myös suojaputki. Omalta tonilta ei tietenkään löytynyt sopivaa putken pätkää. Seuraavaksi päätettiin, turvautua naapuri apuun, mutta ei löytynyt sieltäkään. Ei auttanut muu kuin laittaa fiiatti syöntiin ja suunnata kohti saarenkulman keskusvarastoa. Putkilöytyi ja sopi kuin nenä päähän kaivamaani ojaan. Aikaa jäi vielä kahvitteluunkin ennen kuin Laurilan Betonin pumppuauto kaarsi pihaan. Pumppuauton pihaan kaartaessa kiinnitin heti huomioo siihen, että tällä kertaa ei ikä ainakaan kuskeja painanu. Apukuskilla ei vielä ajo-oikeutta tainnut ollakaan ja päämies oli kuin kopio 22-vuotiaasta pikkuveljestäni, joka myös pyörittää työkseen ison auton rattia. Epäilyt osoittautuivat kuitenkin jälleen vääriksi ja melkein hävetti, että itsekin sorruin luulemaan, ettei niin nuori voi vielä olla huippu ammattilainen. Päinvastoin, jopa kaikenmoista nähnyt isäpuoleni sanoi, ettei vielä kertaakaan ole nähnyt yhtä ammattitaitoista pumppuauton kuljettajaa.=) Melkein tuli mieleeni, että pitäisiköhän lähettää positiivista palautetta näin jälkikäteen ja piristää pojuan työpäivää. Vai pitäisiköhän sittenkin odottaa ensin laskua.. Valuhommat sujui kokonaisuudessaan varsin mallikkaasti. Koko toimitukseen kului tasan tunti ja betonia kului melkein 18 kuutioo. Välillä jo meinattiin pienentää tilattu määrä 16 kuutioon, mutta onneksi se jäi. Nälkäisen masun täyttämisen ja kamojen keräämisen jälkeen suunnattiin kotiin viikonloppua viettämään. Johan tässä kaksi viikkoa mentiinkin pääkolmantena jalkana. Melkein sai jättää turvakengät yöksi jalkaan.:) Tästä on hyvä jatkaa!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Ps. Meillä on edelleen käytävänä 6 vierailua äitienpäivän onnittelujen merkeissä! IHANAA!!