Oi voi!

Aina vaan menee bloggaugsen väli pitemmäksi ja kynnys kirjoittaa kasvaa. Pitäis opetella tallentaan välillä niin ei mee hermot pitkän tekstin kanssa. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäinen mieleen tuleva asia on se, että pikku hiljaa allekirjoittanutkin alkaa uskomaan sen ettei muutosta ole vielä kauheen realistista haaveilla. Rakennusluvassa oli muistaakseni 5 vuotta aikaa rakennella. Jos se oliskin sitten seuraava tavoite mihin tähdätä.

Tämän vuoden puolellea ei siis enään talon pohjia aleta kaivamaan. Homman aloitus on mennyt niin pitkälle ettei uskalleta sitä enään orastavaa talvea vasten aloittaa:(. Henkilökohtaisesti se oli aika kova pettymys, joka vaati muutaman päivän tavattoman vitutuksen. Kun tämän pettymyksen sai hieman laantumaan niin sitten päätin ehtiä taannoisena perjantai-iltana salibandy treeneihin. Treenien viimeisellä minuutilla pyöräytin sitten nilkkani, josta tuloksena oli nivelsiteiden revähdys sekä varpaita että kantapäätä kohti. Tämä tiesi paljon konkkaamista, viikkoa sairaslomaa ja sivussa oloa niin tontilta kuin treeneistäkin. Ainakin melkein. Mieli ei kuitenkaan antanut periksi jäädä sohvan nurkkaan niinpä olen roikkunut tontilla enemmän tai vähemmän apuna vahvan tuen ja kipulääkkeen avulla. Ehkäpä sen ansiosta näin 3 viikkoa jälkeenpäin kävely sujuu jo suht normaalista.

Jotta ei menisi aivan synkistelyksi niin tähän väliin sopii todeta, että tontillakin ollaan edistytty. Hitaasti, mutta varmasti. Viime kirjoituksessa asennettiin kattotuoleja.

Nyt:

Kattotuolit on paikoillaan!

Räystäät tehty!

Aluskate levitetty!

Ruoteet tällätty!

Tiilet nosteltu katolle (aikas suoritus) ja levitelty paikoilleen!

Harjatiilet ja päädyt tuunailtu paikoilleen!

Tuuulensuojalevyt asennettu!

Ja koolaukset ulkovuorta varten lyöty!

Tässsä kyljessä isäntä on naapurin Matin kanssa kaivanut vesijohtoa peltoja pitkin 750 metriä. Tänään alitettiin valtaväylä Paattilammintie onnistuneesti!

Tästä on hyvä jatkaa.:)